Mä vihaan tätä. Vihaan enemmän kuin muuta. Isä jo toista päivää putkeen ympäri päissään, tällä hetkellä kaverinsa kanssa olohuoneessamme juomassa. Mä istun mun lattialla ja itken. Mä haluun pois täältä mutta ei mulla ole paikkaa minne mennä. Mä viillän taas tätä pahaa oloa pois. Itkeminen alkaa oksettaa ja väsyttää. Voisinpa vain nukahtaa mutta en voi. Mun on pakko vahtia meidän kissoja, sillä isälläni on kännissä tapana jättää parveekkeen lasit auki, ja pelkään niin paljon että kissat saisivat päähänsä hypätä alas.
Mä oon niin väsynyt. Mä en jaksa tätä ainaista pelkoa millon mistäkin. Kello on vasta kymmenen. Pelottaa mitä ilta tuo tullessaan.
Omasta mielestään terve, paperit kertoo muuta. Diagnoosina syömishäiriö, vaikea masennus sekä paniikkihäiriö.
lauantai 30. huhtikuuta 2016
tiistai 26. huhtikuuta 2016
26. huhtikuuta
Mulla menee ihan hyvin. Välillä on parempia ja välillä huonompia hetkiä. On ollut alkoholia, viiltelyä ja oksentamista, mutta on niitä iloisia hetkiäkin ollut. Olen käynyt lempi bändini konsertissa, kuunnellut musiikkia ja haistattanut elämälle paskat. Olen ollut välittämättä mistään, unohtanut koulustressin ja vain ollut ja maalannut.
Sitten on niitä huonompia hetkiä. Hetkiä jolloin päässä pyörii vain ruoka, syöminen, paino, vaaka ja kalorit. Tänään äidinkielen tunnilla en saanut mitään aikaan, aivan kuin pääni olisi ollut aivan täynnä kaikkea. Äsken söin keksejä, ja nyt tunnen itseni saastuneeksi. Yritin oksentaa mutta en saanut mitään tulemaan. Ehkä ne eivät lihota paljoa...
Huomenna on kai terapiakäynti, edellinen oli yli viikko sitten. En kyllä tiedä mitä puhua siellä, emme käsittele mitään oikeaa asiaa. Oma vikani, en puhu mistään mitä minulta ei kysytä. Ja jos kysytään saatan valehdella. En mä osaa puhua, mä sanon vaan asioita joita tiedän kaikkien haluavan kuulla. Oma mokani.
Mä vaan haluan mun pään sekaisin.
Sitten on niitä huonompia hetkiä. Hetkiä jolloin päässä pyörii vain ruoka, syöminen, paino, vaaka ja kalorit. Tänään äidinkielen tunnilla en saanut mitään aikaan, aivan kuin pääni olisi ollut aivan täynnä kaikkea. Äsken söin keksejä, ja nyt tunnen itseni saastuneeksi. Yritin oksentaa mutta en saanut mitään tulemaan. Ehkä ne eivät lihota paljoa...
Huomenna on kai terapiakäynti, edellinen oli yli viikko sitten. En kyllä tiedä mitä puhua siellä, emme käsittele mitään oikeaa asiaa. Oma vikani, en puhu mistään mitä minulta ei kysytä. Ja jos kysytään saatan valehdella. En mä osaa puhua, mä sanon vaan asioita joita tiedän kaikkien haluavan kuulla. Oma mokani.
Mä vaan haluan mun pään sekaisin.
maanantai 11. huhtikuuta 2016
Yö
Mä menin käymään yhdellä jätkällä. Miks mä oon niin vitun sinisilmänen idiootti?
Bussissa menossa kotiin. Mä vaan haluun käpertyy jonnekkin nurkkaan. Tyhjä bussi, kuulokkeet päässä ja levinneet meikit. Oma vikani, miksi en ikinä opi.
Bussissa menossa kotiin. Mä vaan haluun käpertyy jonnekkin nurkkaan. Tyhjä bussi, kuulokkeet päässä ja levinneet meikit. Oma vikani, miksi en ikinä opi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)