Kuka ei pystynyt olemaan keskiviikkonakaan juomatta? No minä en tietenkään. Silloin on vain helpompi oksentaa. Huolestutin kolme kaverianikin turhaan. He olivat jo soittamassa ambulanssia kun luulivat minun tappavan itseni. Anteeksi.
En tiedä paljonko painan. En uskalla astua vaa'alla. Haluan olla laiha niin paljon että sattuu.
Olen siis töissä taas vanhainkodilla. Teatterilta soitettiin ja sanottiin etteivät he irtisanomisien takia saa ottaa ketään ylimääräistä sinne.
Maanantaina menen yli kuukaudem tauon jälkeen taas terapiakäynnille. Haluan lopettaa koko turhan terapian. En tarvitse apua. Sanokoon muut mitä sanoo, minä olen terve.
Kissani nukkuu vieressäni, ja siskoni nukkuu patjalla lattiallani. Olen yksin hereillä. Ei nukuta. Oksettaa. Mikään ei pysy sisälläni. Haluan kuolla. Olen totaalisen väsynyt tähän kaikkeen. Toisaalta olen tyytyväinen että kukaan perheenjäsenistäni ei tiedä mitä kaikkea käyn läpi, mutta se on omalla tavallaan myös surullista. Pari ystävääni epäilevät minua, kun valitan painostani niin paljon. Pelkään vain että joku kertoo isälleni pienimmänkin epäilyksen. Minua ei ole, jos en saa leikkiä ruoalla. Se on elämäni. Ruoan hallinta.
Kello on 1:17. Pitäisi yrittää nukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥