tätähän minä halusin

Olen todella pohjalla. Olen ollut todella huonotuulinen ja ärsyttävä tänään, enemmän kuin yleensä. Juuri nyt makaan lattialla pimeässä huoneessani, huudatan musiikkia kaiuttimista ja teen vatsalihasliikkeitä.

Tänään oli vanhempainvartti. Luokanvalvojalleni on moni opettaja sanonut että olen aina niin positiivinen ja iloinen. Sellaisena minut nähdään. Nauravaisena ja puheliaana. Kuitenkin se on vain ulkokuorta, en minä sellainen oikeasti ole. Olen hirveä.

Sain kutsun ravitsemusterapeutille. En edes tiedä miksi. Pelottaa.

Olen elänyt syömisongelmaisena 7 vuotta. Ei minulla kyllä ongelmaa ole. Hallitsen itseäni kyllä, sanokoon muut mitä sanovat. Paino 40,9kg. Olen lähellä. Pelkään että romahdan ja lihon, enkä pääse edes 39 kilogrammaan.

Halu kuolla on todella suuri. Ei minulla ole syytä elää. Olen niin huono etten edes kelpaa omalle äidilleni. Ei minulla ole arvoa elää. "Oletko ajatellut että ehkä käyttäytymisesi takia äitisi ei halua nähdä sinua?" Näin sanoi lastensuojelun työntekijä minulle maaanantaina. Huusin takaisin että oletko ajatellut etten ehkä edes halua nähdä häntä. Menetin itsehillinnän ja huusin sekä kiroilin aivan liikaa. Haukuin äitiäni saatanan ämmäksi, mitä en kyllä kadu. Nyt joku tulee huutamaan että mikä kiittämätön kakara olen, ei äitisi tietenkään sinua halua. Tiedoksenne, en ole nähnyt äitiä pian noin kahteen vuoteen. Hän haukkuu minua ja perhettäni. Minulla on oikeus haukkua häntä. En tunne syyllisyyttä. Tunnen vain vihaa kaikkea kohtaan. Haluan kuolla. Haluan kuolla. Haluan kuolla.