Turhaa

Ei ole tapahtunut oikein mitään mainitsemisen arvoista. Kaikki on tylsää, ahdistavaa tai turhaa. Ei mulla oo mitään asiaa.

Olin koulun kuoron kanssa torstaina kirkossa laulamassa. En todellakaan ole yhtään uskonnollinen ihminen, pidän uskontoja pelottavina sekä ahdistavina. Kuitenkin eräs ihminen esitti siellä yhden biisin, jonka sanat kolahtivat jotenkin.

kuka lohduttais murheista mieltä

lohduttais sanoen:

miksi etsit sä elämää sieltä

joukosta kuolleitten

Nimenhuuto ja pois

Kuoroa. Mä menin taas nimenhuudon ajaksi paikalle ja lähdin heti kun aloitettiin äänenavaus. Täähän alkaa sujua jo samalla lailla kuin yläasteella.. Se on huono asia. Mä en saa lintsata, en edes tiedä miksi teen niin. Miksi istun mieluummin käytävällä kuin olen laulamassa kuorossa? En mä tiedä, mua vaan ahdistaa olla siellä. Tai olla missään.

Seuraavaksi matikkaa ja sen jälkeen vielä ruotsia.

Mua pyörryttää todella paljon. Tiedän että se johtunee liian vähäisestä syömisestä, mutta minkäs teet, mä haluan olla laiha.

-1.8 kiloa tämän viikon aikana. Pieni tyytyväisyys kuplii sisälläni. Mähän oikeasti pystyn tähän! Se vaati todella paljon että sain aloitettua tämän kunnolla uudestaan, mutta nyt olo on ihan hyvä, ei ehkä fyysisesti mutta henkisesti ainakin.

Sepitän taas kaikkea turhaa.

En edes tiedä lukeeko tätä blogia monikaan ihminen, mutta kirjoitanpa silti. Täähän on kuitenkin mun "päiväkirja" johon kerron kaikkea turhaa ja vähemmän turhaa. Ihanaahan se kuitenkin on että teitä lukijoita on tuossa listassa jonkin verran!

Ehkä mä lopetan tämän kirjoittamisen tähän ja alan lukemaan ana-blogeja. Niistä mä saan voimaa jatkaa.

18. maaliskuuta

-600 grammaa eilisestä.

Mä oon saanu laihduttamiseen aivan sairaan nopean tahdin. Tämän viikon aikana on lähtenyt about 1,8 kiloa. Kohta mä olen edes vähän pienempi kuin ennen!

Lintsari

Lähdin tunnilta hetkeksi rauhoittumaan käytävälle, kunnes iski kunnon pelko. En pysty menemään tunnille enää. Niimpä mä hain mun tavarat musiikinluokasta open ollessa muualla ja häivyin. Nyt istun vessassa kyyneleitä pidätellen. Tunti loppuu vartin päästä, sitten vielä filosofiaa ennen kuin pääsen...

Mä oon laihtunut 3-4 päivän sisällä 1,4 kiloa. Mä pystyn tähän. Mä en ole oikeastaan liikkunut paljoa, syömistä olen sen sijaan rajoittanut hurjasti.

Joka ilta pelkään yhä enemmän ja enemmän mitä vaaka näyttää seuraavana aamuna. En kestä jos painoni on noussut vaikka "vain" 100 grammaa. Pakko laihtua enemmän ja enemmän.

17. maaliskuuta

-200 grammaa eilisestä.

Nyt menen takaisin nukkumaan.

Tekee mieli kirjoittaa, en vain tiedä mitä kirjottaisin.

Mä laihdun, oon jo päässyt uuden luvun puolelle. Painan kuitenkin niin paljon etten kehtaa kertoa sitä teille. Sitten kun pääsen vähän alaspäin voin iloisesti sen kertoa.

Olen aivan liian suuri, omasta ja varmasti muidenkin mielestä. Silti jos joku toinen on vaikka 165cm pitkä ja painaa esimerkiksi 55kiloa, en pidä häntä yhtään suurena vaikka tämä painaakin melkeinpä sen 10 kiloa minua enemmän. En pidä kuin oikeasti ylipainoisia ihmisiä - sekä itseäni, lihavana.

Kaverini tuli äsken tarjoamaan karkkia, kieltäydyin tietysti.

Pääsen koulusta neljältä, sitten menen ostamaan uutta ranskan kirjaa.

Toivottavasti itsekurini riittää illalla siihen, etten syö paljoa. Kyllä mä pystyn. Musta tulee laiha.

16. maaliskuuta

Eilisestä -600 grammaa.

Nukuin pommiin ja olen vasta nyt menossa kouluun. Hienosti meni Ada. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan..