suojaan kuutioon kaikelta

Pitkästä aikaa juttua. Niin paljon on taas tapahtunu. On ollu koulun kevätkonserttiharjotuksia, itse konsertti, koulun pääsykokeet. Mä selvisin kaikesta. Salaa oon hiukan ylpee ittestäni. Mä selvisin peruskoulusta läpi, keskiarvo 7.25. En päässy mihinkään mihin hain, mutta olin jo valmistautunut siihen. Ens maanantaina on sitten opon kanssa tapaaminen ja tehään hakemus kymppi luokalle.

Mä oon lihonu. Ahdistaa niin suunnattomasti. 44.9. Mä en oo ikinä painanu näin paljoo ja tuntenu itteeni näin lihavaks. "Sä näytät paljon paremmalta. Viimeks ku nähtii olit liian laiha." Näin sano mun reumalääkäri kun kävin siellä pari viikkoo sitten. Kyllä mä tiedän mitä se tarkotti. Läski. Laihduta. Mutta kun mä en laihdu vaikka yritän. Mä yritän niin helvetisti. Mä käyn lenkillä, rullaluistelen, teen kaikkee mahollista joka päivä, mutta ei. Mä en onnistu. Mä oon vähentäny syömisiäki tosi paljon. Miks mä en onnistu tässä?

Psykoterapiankin pääsin alottaan tossa kuukaus sitten. Saan tukihenkilön Mannerheimin Lastensuojelusta. En mä sellasta ois halunnu, mutta muitten mielestä olis hyvvä että mulla olis enemmän jotai "luotettavia aikuisia mun elämässä". Ja paskat mä sellasia tarviin. Yksin on pakko pärjätä.

Mulla meni välit poikki mun yhden lapsuuskaverin kanssa. Ollaan oltu 10 vuotta kavereita. Parhaita. Niin mä luulin. "Sä käytät sun paniikkihäiriöös tekosyynä. Tajuutsä miten vaikeeta sul tulee olee lukiossa? Joo viiltele sä vaan, mua ei kiinnosta. Mä en tarvii tollasta mun elämään." Ehkä mä ansaitsin noi sanat. Mä en oo ees ikinä kertonu sille mun viiltelystä. En ikinä. Tai no, en mäkää itteni kaveri olis. :D

Olipa ihana purkaa tänne näitä asioita taas pitkän ajan jälkeen. En mä kyllä usko että ketään kiinnostaa mun jutut, mutta silti.

Tahtoisin selittää

Liikaa kaikkea. Hyviä ja huonoja asioita. Enemmän huonoja, yllätys. Mä en tiiä yhtään mitään, mä en ymmärrä mitään. Mä en voi luottaa enään yhtään kehenkään.

  

Mitä helvettiä mun elämässä tapahtuu?

angst

Istun ja pelkään huomista. Oon jääny taas koukkuun imppaamiseen. Nyt ei vain ole niin kovat aineet käytössä, vain liimaa ja maalia. Huomenna kouluun. Olis pitämy jo nukahtaa, kello on 1.26. Haluun kuolla. Tai en halua.  Haluun kesän. Festarit. Sonisphere ja South park. Jotain ilosta tulossa. :3 Meen noihin yhen ihanan ystävän kanssa ja oon varma että kuolen noissa tilanteissa ahdistukseen. Se pitää vaan kestää, mun on pakko päästä noihin. Koska Slayer ja Wasp. Ja se yks sekottaa mun päätä taas. "Tuu huomenna tänne." Kysyin että minne. Ei vastausta. Haluun unohtaa kaiken. Oon syöny liiikaa, vaikka liikun ja yritän niin ei. Läski. Mä nään harhoja. Ja kuulen harhoja. Alotin taas lääkkeittenn syönnin. Ja huomenna otan kouluun pari ylimäärästä nii saa ees vähän päätä sekasin. Ja kaveri ottaa käsidesiä. Tiiän, säälittävää, mutta ei me mitään muutakaa voida haistella. Oikeestaan ootan huomista. Haluun tän olon pois. Mut nyt kiitos ja aamen, pakko yrittää nukkuu. Öitä vaan kaikille c:

I could feel the sound of writing on the wall It cries for you

Tuijotan seiniä. Nukun. Tuijotan. Taistelen suihkuun menemisen kanssa. Kuuntelen musiikkia, Rainbow, Kiss, Winger, Slayer. Piirrän. Yritän tehä kuviksen työtä. Kuviksen ope sanoi haluavansa mun työn sen kodin seinälle. Hah, heitän sen roskiin ja teen uuden. En mä osaa. Piirrettiin kaverin kanssa koulussa kajaalilla kissanviikset ja oltiin niitten kaa koko loppupäivä. Karattiin liikkatunneilta, viilsin vessassa myöhemmin.  Luokanvalvoja piti meille jonkun pikku palaverin kun istuttiin yhen toisen tunnin aikana käytävällä. ''Me ollaan rehtorin ja opettajien kanssa juteltu teijän poissaoloista ja niitten syistä. Koittakaa ladata akkuja loman aikana niin pärjäätte sen jälkeen.'' Miks kukaan ei voi ymmärtää? Joo, yks lomahan tässä kaiken parantaa. Kuraattorille en kertonu mitään, sanoin vaan että välillä vähän ahdistaa. Sano puhuvansa opettajille ja varas uuden ajan. Helvetti. Yhteiskuntaopin opettaja oli puhunu tälle kaverille jotain et kylläpäs te tuutte hyvin *asdf* kanssa toimeen, ja kyselly muutenkin jotain. Se näki mun käden perjantaina, uudet jäljet loisti oikee kunnolla. Ne pienen pienet arvet, oon liian nössö enkä uskalla viiltää syvälle.En onnistu ees siinä, ei musta oo mihinkään.

 Mä en jaksa enään välittää mistään. Voisin laittaa tännekkin kaikki tiedot musta, mulle olis ihan sama vaikka joku tuttu näkiskin. Mä en jaksa enään olla se tyttö, jolla on kaikki asiat niin hyvin. Äiti lähti, eikä se haittaa sitä ollenkaan, jatkaa elämäänsä. Mä en jaksa enään, mä haluun et joku huomaa mut. Paitsi en haluu et isä tai sisko huomais. Asiasta toiseen, haut alkaa kohta. Mä en tiiä mihin mä haluun. Haen ainakin kuvis- ja musiikkiteatteri linjoille lukioon. Täällä on hiihtoloma ensi viikolla. Haut alkaa sillon. Opo sano varaavansa mun haun tekemiselle oman ajan. Kun sen saa tehä kotonakin, kun se netissä tehään. Oisin mäkin sen voinu tehä kotona, mut se vaan sano et se haluu tehä sen mun kanssa. En mä kuitenkaa pääse niihin mihin haen, mulla on niin paska keskiarvo. Eikä se parane tällä menolla. Oon puhunu kymppiluokastakin, mut se vaan sano et kannattaa yrittää hakee lukioon. No, toivotaan parasta, noi on kuitenkin sellaset linjat mihin haluun. Ensi viikolla on sen yhen perhetutun aivoleikkaus. Pitää pidellä peukkuja pystyssä. ♥ Olin keskiviikkona magneettikuvauksissa taas. Pelottaa ne vastaukset, saan ne vasta parin viikon päästä. Kysehän on kuitenkin niskasta.. Pelottaa et jos siihen tarvii jonkun leikkauksen. Mä en suostu siihen, oon ollu jo 4:ssä. Ei enää ikinä.

Hold up, hold on

                                                                               

Mä en jaksa.

Kun kaataa yhden jostain kaksi laahustaa

Koko viikonloppu on menny kuin sumussa kävellen. Oli niin ihana nähdä maailman ihaninta ihmistä. Kiitos paraskaveri.♥ Ei me mitään ihmeellistä tehty, pyörittiin lauantai keskustassa mut muuten oltiin vaan täällä kotona. Myöhästyttiin joka bussista millä meijän piti mennä, hah ainakin tuli juostua. :) Mutta oli ihan kiva viikonloppu pitkästä aikaa. Oon kyllä varmaan lihonu ihan sikana. Läski.
  Ahdistaa huominen, olipa yllätys. Perjantaina en menny sille vikalle tunnille. En pystyny, mua rupes oksettaan niin paljon ajatuskin mennä sinne luokkaan. Olin menossa sinne mut kaveri sano että et sä tossa kunnossa sinne voi mennä. Sit se meni selittään mun tilanteen sille opelle ja mentiin sen jälkeen kuraattorille.. Huoh. Mutta ihana et kaveri pitää huolta, vaikka en haluis. Opokin oli just siellä kuraattorin huoneessa kun mentiin sinne. Vittu oikeesti kohta kaikki näkee et oon tällänen kehari. Se vaan sano että tuu käymää maanantaina jossai vaiheessa sen luona, varmaan puhutaan niistä kouluun tutustumisista. Kohta alkaa yhteishautkin. Pelottaa. Huomenna on se kuraattori aikakin. Ja yhteiskuntaoppii, sen tunti. Mä. En. Tuu. Selviin. Huomisesta.
  Katoin äsken Tumman veden päällä-elokuvan. Teen siitä kirjasta esitelmää kouluun. Toi elokuva oikeesti oli hyvä. Mä pystyn samaistuun siihen jotenkin.. Kotona on aina ollu ongelmia alkoholin kanssa. Lähinnä isillä, mut loppuviimein myös äitillä. ''Äitillä''. Se ei oo mulle enään yhtään mitään. Mä muistan ne illat, yöt ja aamut, kun toi riehu kännissä. On ne poliisitkin soitettu moneen otteeseen. On jotain muutakin tapahtunu, mut mä en oo kertonu siitä kenellekkää. Enkä aiokkaan, en ikinä. En mä pysty. Se on mun salaisuus. Mä en vaan kohta pysty enää elään sen kanssa, mut en mä sitä voi kertookkaan. Mä en jaksa enään tätä kaikkee. Mä haluun luovuttaa. Tai en. En mä tiiää. Haluun vaan pois tästä kodista. Toi sano eilen että joo meen kävelylle. No minnes muuallekkaan se meni ku baariin. Meijän talon eessä on pubi. Kiva vaan olla täällä sillei joo, missäköhän se on. Siellähän se sit oli ollu. Nojaa, juotiin täällä kotona ton yhen kanssa. Sit mun kännykkäkin sekos, en voinu soittaa tai mitää. Epätoivo iski. Niinkun aina. Ei se haittaa enään mitään, mä oon jo kuolleena mun päässä. Mut nyt on pakko oikeesti ottaa terä käteen. Oon oottanu koko päivän.

diediediedie

Oon koulussa. Haluun pois täältä, mä kuolen tähän ahdistukseen. En pysty keskittyy tähän matikkaan yhtään. Ystävänpäivä. Kaikki kerää haleja ja nimiä sydänlappuihin ihan innoissaan. Kaikki paitsi mä. Ens tunti yhteiskuntaoppii, sen yhen opettajan tunti. Toivottavasti se ei kysele siitä käden repimisestä mitään. Tuskin.  Ja eilenkin viilsin vaan jalkoihin, ettei kukaan huomaa. Mulla on nälkä. Mä en aio syödä tänään mitään. Koulussa en syö ikinä, en oo syöny kolmosesta asti. Enää 10minuuttii tätä tuntia. Ja mä oon jo valmis kuolemaan, mä en kestä. En haluu ens tunnille. Tää ahdistus kerkee tappaa mut ennen sitä. Ainakin mulla on terät mukana. Lohduttaa ajatus että yks viilto ja tää paska loppuis.