Aamu alkaa ahdistuksella tai paniikkikohtauksella. Soitan isälle. Bussissa kouluun mennessä mietin vain miten selviän matkasta panikoimatta. Koulussa ahdistus jatkuu ja lisääntyy. Soitan isälle. Tunneilla keskityn varmistelemaan että osaan hengittää ja niellä kunnolla. Opetuksesta en saa mitään selvää. Ruokatunnilla istun vessassa ja puhun puhelimessa kaverini kanssa, joka on toisessa koulussa. Ruokailun jälkeen tunti jatkuu ja saan jäädä käytävälle tekemään tehtäviä. Vielä olisi yksi tunti jäljellä mutta lähden kotiin, sillä en jaksa ahdistusta enempää. Matkalla bussipysäkille ahdistun tulevasta bussimatkasta ja bussin vaihdosta. Bussissa soitan isälle. Lähestyn kotia ja ahdistus alkaa laskea. Juoksen rappukäytävässä portaat ylimpään kerrokseen ja menen kotiin sisälle. Ahdistus on jo matalalla. Odotan kunnes isäni tulee kotiin. Saatan taas soittaa hänelle, jos ahdistus on saanut taas paniikinomaiset piirteet. Kun hän on tullut kotiin voin olla täysin rentona. Eihän minulla voi olla hätää kun hän on lähellä. Illalla ahdistus alkaa taas, kun mietin tulevaa koulupäivää.
Tällä tavalla elän joka päivä. Olen täysin riippuvainen isästäni. En pysty olemaan koulussa. Tämä on yhtä helvettiä.
tiistai 10. marraskuuta 2015
lauantai 7. marraskuuta 2015
torstai 5. marraskuuta 2015
Keskiviikko 4. marraskuuta
En ollut koulussa yhdelläkään tunnilla. Tein kirjastossa rästitehtäviä koko päivän. Kotiin mennessäni sain bussissa taas paniikkikohtauksen joka ei meinannut mennä ohi millään. Olin onneksi ystäväni kanssa enkä yksin. Siellä sitten itkin ja puhuin isäni kanssa puhelimessa ja hoin kuolevani. Eräs nainen kysyi kaveriltani että olenko kunnossa. Nyt hävettää niin paljon. Miksi nämä kohtaukset eivät mene ohi millään?
Koko päivän kalorit yhteensä 683.
Torstai 5. marraskuuta
Istun matikanluokassa yksin muiden ollessa syömässä. Sain sovittua opettajan kanssa mitä minun tarvitsee osata että pääsen kokeesta läpi. En joudu uusimaan koko kurssia, jos saan edes 5 kokeesta. Hieman helpompi olo kuin aiemmin.
Tänään konservatoriolle. Pitäisi myös lukea ranskan ja ruotsin sanoja, sanakokeet ovat huomenna.
Mietin, miten pääsen kotiin tänään. En suostu menemään bussiin. En todellakaan! En kestä enää yhtäkään paniikkikohtausta. Riitelin isäni kanssa eilen, huusin että en suostu menemään kouluun. Täällä sitä silti ollaan. Enhän voi jättää koulua kesken vaikka kuinka haluaisin.
Istun toppatakki päällä, täällä on niin kylmä.
Heikko olo. Nälkä. Vaikka söin aamulla puuroa (120kcal) ja ruisleivän (62kcal). Kaloreita tuli siis paljon, mutta seuraavan kerran aion syödä vasta illalla.
Istun luultavasti koululla puoli viiteen asti, ja odotan että isäni pääsee hakemaan minut. En mene bussiin.
Matikantunnin jälkeen kuoroa. Pääsen koulusta 14.30.
Stressaan aivan kaikesta. Olen vain taakka kaikille. Täytän ensi vuonna 18 enkä osaa elää yksin, olen täysin riippuvainen isästäni. Kuinka säälittävää. En pärjää koulussa. En osaa syödä kunnolla. En osaa hallita paniikkiani. En ole saavuttanut vielä mitään elämässäni. Enkä edes jaksa, olen aivan loppu. Haluan vain kuolla.
En ollut koulussa yhdelläkään tunnilla. Tein kirjastossa rästitehtäviä koko päivän. Kotiin mennessäni sain bussissa taas paniikkikohtauksen joka ei meinannut mennä ohi millään. Olin onneksi ystäväni kanssa enkä yksin. Siellä sitten itkin ja puhuin isäni kanssa puhelimessa ja hoin kuolevani. Eräs nainen kysyi kaveriltani että olenko kunnossa. Nyt hävettää niin paljon. Miksi nämä kohtaukset eivät mene ohi millään?
Koko päivän kalorit yhteensä 683.
Torstai 5. marraskuuta
Istun matikanluokassa yksin muiden ollessa syömässä. Sain sovittua opettajan kanssa mitä minun tarvitsee osata että pääsen kokeesta läpi. En joudu uusimaan koko kurssia, jos saan edes 5 kokeesta. Hieman helpompi olo kuin aiemmin.
Tänään konservatoriolle. Pitäisi myös lukea ranskan ja ruotsin sanoja, sanakokeet ovat huomenna.
Mietin, miten pääsen kotiin tänään. En suostu menemään bussiin. En todellakaan! En kestä enää yhtäkään paniikkikohtausta. Riitelin isäni kanssa eilen, huusin että en suostu menemään kouluun. Täällä sitä silti ollaan. Enhän voi jättää koulua kesken vaikka kuinka haluaisin.
Istun toppatakki päällä, täällä on niin kylmä.
Heikko olo. Nälkä. Vaikka söin aamulla puuroa (120kcal) ja ruisleivän (62kcal). Kaloreita tuli siis paljon, mutta seuraavan kerran aion syödä vasta illalla.
Istun luultavasti koululla puoli viiteen asti, ja odotan että isäni pääsee hakemaan minut. En mene bussiin.
Matikantunnin jälkeen kuoroa. Pääsen koulusta 14.30.
Stressaan aivan kaikesta. Olen vain taakka kaikille. Täytän ensi vuonna 18 enkä osaa elää yksin, olen täysin riippuvainen isästäni. Kuinka säälittävää. En pärjää koulussa. En osaa syödä kunnolla. En osaa hallita paniikkiani. En ole saavuttanut vielä mitään elämässäni. Enkä edes jaksa, olen aivan loppu. Haluan vain kuolla.
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
Mun tekisi mieli vain huutaa
Kello on 12.45. En ole ollut yhdelläkään tunnilla tänään. Kaloreitakin on jo 120.
Tämä päivä on huono.
Tämä päivä on huono.
tiistai 3. marraskuuta 2015
Illan läskiahdistus
Kaloreita on kertynyt tänää noin 1500. Läskiläskiläskiläskiläskiläskiläskiläski.
Itkuraivarit ja ahdistus. Pakko viiltää. Ahdistaa. Ällötän itseäni. Ahdistun lisää kun en löydä lempi terääni. Miten olen voinut hukata sen? Nyt alkaa etsiminen, pakko viiltää.
Itkuraivarit ja ahdistus. Pakko viiltää. Ahdistaa. Ällötän itseäni. Ahdistun lisää kun en löydä lempi terääni. Miten olen voinut hukata sen? Nyt alkaa etsiminen, pakko viiltää.
2. marraskuuta
Aamupaino 42.8 kiloa taas. Nyt en anna sen nousta.
Olen matikan tunnilla. Olen muita jäljessä noin 190 tehtävää. Eihän se mikään ihme ole. Mutta olen vain niin huono matikassa, nyt en ymmärrä yhtään mitään. Haluan jättää koulun kesken, en pärjää.
3. marraskuuta
Heräsin puoli tuntia myöhässä, joten jouduin tekemään kaiken todella nopeasti. Asiaa ei auttanut se, että heti herätessäni sain paniikkikohtauksen, jonka jälkeinen ahdistus jatkuu vieläkin. Olen aivan varma että kuolen. Tiedän, että näin on käynyt niin monta kertaa aiemminkin, mutta silti olen aivan varma että juuri tällä kerralla kuolen.
Olen bussissa menossa reumalääkäriin. Tänään ei onnekseni ole koulua, vaan taksvärkkipäivä.
Aamupaino oli 42.9 kiloa. +100 grammaa eilisestä. Olen todella pettynyt itseeni. Eilen kello 18.00 asti kaloreita oli vain 90, sitten söin ruokaa ja iltapalan (miksi? -koska olen lihava) ja näin kaloreita oli illalla yhteensä 580. Toivottavasti tänään sujuisi ruoan suhteen paremmin.
Aamupaino 42.8 kiloa taas. Nyt en anna sen nousta.
Olen matikan tunnilla. Olen muita jäljessä noin 190 tehtävää. Eihän se mikään ihme ole. Mutta olen vain niin huono matikassa, nyt en ymmärrä yhtään mitään. Haluan jättää koulun kesken, en pärjää.
3. marraskuuta
Heräsin puoli tuntia myöhässä, joten jouduin tekemään kaiken todella nopeasti. Asiaa ei auttanut se, että heti herätessäni sain paniikkikohtauksen, jonka jälkeinen ahdistus jatkuu vieläkin. Olen aivan varma että kuolen. Tiedän, että näin on käynyt niin monta kertaa aiemminkin, mutta silti olen aivan varma että juuri tällä kerralla kuolen.
Olen bussissa menossa reumalääkäriin. Tänään ei onnekseni ole koulua, vaan taksvärkkipäivä.
Aamupaino oli 42.9 kiloa. +100 grammaa eilisestä. Olen todella pettynyt itseeni. Eilen kello 18.00 asti kaloreita oli vain 90, sitten söin ruokaa ja iltapalan (miksi? -koska olen lihava) ja näin kaloreita oli illalla yhteensä 580. Toivottavasti tänään sujuisi ruoan suhteen paremmin.
sunnuntai 1. marraskuuta 2015
Sunnuntai-illan ahdistus
Huomenna kouluun. Pelottaa aivan järjettömästi.
Paino aamulla 43.3kg. En edes tiedä mitä sanoa. Haluan olla pienempi, pienin.
Tämän päivän kalorisaldo on 525. Tekisi vain mieli saada kaikki ruoka vatsasta ulos. Olo on niin täysi. Toivottavasti huomenna aamupaino olisi vähemmän.
Paino aamulla 43.3kg. En edes tiedä mitä sanoa. Haluan olla pienempi, pienin.
Tämän päivän kalorisaldo on 525. Tekisi vain mieli saada kaikki ruoka vatsasta ulos. Olo on niin täysi. Toivottavasti huomenna aamupaino olisi vähemmän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)