Valoa

Apulannan uusi albumi ilmestyi tänään. Rakkautta.

Se tappaa

Taas kirjoitan koulussa muiden ollessa syömässä. On kokeen palautuksia, pelottaa tietää kuinka huono olen ollut. Teen tänään englannin kokeen koulun jälkeen, koska en ole tehnyt sitä vielä. Kuudelta minun pitäisi olla jo toisessa paikassa opiskelemassa kieltä, jonka aloitin kansalaisopistossa.

Tämä blogi on aivan turha. Tämä keskittyy vaikeaan masennukseen, ei mihinkään muuhun. Ei minulla ole ongelmia syömisten kanssa. En laihdu niinkuin muut, en osaa paastota, en osaa laihduttaa. Olen läski, enkä muuksi muutu. En vaikka yritän.

Tässä välissä päässäni soi "Et yritä tarpeeksi, laihduta!"

Mitä teen elämälläni. Koulussa oleminen on yhtä helvettiä, saan paniikkikohtauksia päivittäin ja monta kertaa. Lääkkeet eivät auta, joten annoksen nostamista suunnitellaan. Päiväosastojaksokin lähestyy vaarallisen nopeasti. En ansaitse paikkaa sieltä. Enhän minä ole sairas.

Vielä 20 minuuttia tunnin jatkumiseen.

Aika kuluu tappavan hitaasti kun olen koulussa. Muuten tuntuu, että aika lipuu sormien läpi, enkä saa otetta mistään. Aivan kuin leijuisin vain ruumiini ulkopuolella, ja joku muu ohjaisi minua. Tämä on oikeasti pelottavaa. En tunne olevani elossa. Ehkä tämä kaikki onkin vain harhaa.

Paniikkikohtaus

Paniikkikohtaus kesken musiikintunnin kaikkien edessä. Itkua. Enhän minä itke ikinä.

Ryhmänohjaajani päästi minut työhuoneeseensa, ja istun täällä ja yritän selvitä. Nolottaa niin paljon etten kestä. Olenko tosiaan näin heikko?

Tää kaikki musertaa liikaa

Viikonloppu meni paskasti. Erittäin paskasti.

Sairas maailma

Sairasta, mitätöntä ja turhaa. Tunteita ei ole, muuta kuin viha ja väsymys. Oon niin vihainen itselleni ja väsynyt tähän kaikkeen.

Sairasta. Ei mitään järkeä. Tänään tullut 3 poissaoloa. Olen ollut yhdellä tunnilla, sielläkin vain 60min. Koeviikko alkaa huomenna enkä ole aloittanut lukemista. Kursseja on liikaa tälle vuodelle. Vaikka käyn 3 vuodessa en silti saa jättää mitään pois. 35 kurssia ensimmäisenä vuonna.

Haluan puhua ja selittää ihmisille miksi olen tällainen. En tahalteni. Haluan puhua mutta jokin kieltää. En saa puhua, puhuminen aiheuttaa vain vaikeuksia. Pitäisi vain pitää turpa kiinni niin kaikki on hyvin. Ja niin olen vain hiljaa.

Ahdistaa

Oksettaa ja pyörryttää. Istun käytävällä, muut menivät syömään. Ruokailun jälkeen jatkuu musiikintunti. Triolit pyörivät päässä. En osaa mitään.

Uuden polin tutustumiskäynti oli maanantaina. Sain lähetteen intensiivijaksolle osastolle. Nyt en voi edes kiemurrella itseäni irti siitä. Pakko mennä. Paikka vapautuu ehkä jo kahden viikon päästä. En halua!

Menen kouluun ja tulen kotiin. En tee mitään. Elämä on pelkkää suorittamista. En jaksa, mitä järkeä tässä on. Ei mitään.

Koeviikko alkaa ensi viikolla. Ahdistaa.

Mitä järkeä

Stressaa. Olen matikan tunnilla. En ymmärrä mitään, en jaksa keskittyä. Asiat käydään niin nopeasti enkä osaa. En jaksa edes yrittää.

Koulu stressaa ja ahdistaa aivan liikaa. Äidinkielessä pitää lukea kirja, kirjoittaa siitä esitelmä, esittää luokalle, kirjoittaa lukupäiväkirjaa. Niin helppoa ja silti niin vaikeaa.

En jaksa! En jaksa kiinnostua, millään ei ole mitään väliä. En jaksa käydä lukiota. En jaksa opiskella. En aio koskaan kasvaa vanhaksi, joten mitä järkeä minun on edes opiskella.

Olen vain niin loppu.