klo 1.04

Katsoin elokuvan joka kertoi anoreksiaan sairastuvasta tytöstä. Elokuvan nimi taisi olla Thinspiration. Se oli ihan hyvä, alussa tuntui puuduttavalta ja kaikki elokuvassa tapahtui nopeasti mutta loppu oli hyvä. Olihan se hieman surullinen, mutta ei ainakaan minulle kauheasti tunteita pintaan nostattanut. Katsoin sen Netflixistä, suosittelen.

Olen katsonut tänään kolme elokuvaa, olen laiska. Ällötän itseäni. Huomenna, tai oikeastaan tänään, menen isäni kanssa käymään mummilla. Yleensä se tietää myös syömistä, yritän kyllä sitä välttää. Kävin kyllä tänään pienellä lenkillä, mutta olo tuntuu todella oksettavalta. En ole syönyt tänään paljoa, n. 600kcal. Olen ihan tyytyväinen. En ole siis aina varma kaikista kaloreista, mutta suurinpiirtein saan oikean summan itse laskemalla.

darling, you are just one of my lie

Eilinen päivä oli täynnä vihaa. Kaksi luokkalaistani (eksäni ja hänen kaverinsa) alkoivat haukkua minua viestien välityksellä todella loukkaavilla asioilla. Tästä isäni sitten soitti luokanvalvojallemme joka hoitaa asian. Heistä ollaan valitettu monen monta kertaa eri vanhempien tahoilta, ja opettajat ovat myös valittaneet heistä. Tästä syystä heidät erotetaan koulusta tietyksi ajaksi, ja jos eiväit paranna, heidät erotetaan kokonaan. Olen iloinen. He haukkuvat minua koulussa ja nyt myös viesteillä. Minuun ei tuollainen satu, olen kuullut haukkumista ennenkin. He ovat todella säälittäviä haukkuessaan henkilökohtaisilla asioilla. No mutta se siitä.

Aamupaino 43.3. Ystäväni on meillä, pidämme nälkäpeli-maratoonia. Ulkona sataa lunta, kissa kehrää vieressäni. On rauhallista. Pelolla odotan mikä rikkoo rauhan seuraavaksi.

aamupainoa ja muuta

Olen menossa vanhainkodille, siellä olisi tiedossa jonkinlainen puurojuhla. Kunhan itse säästyn syömiseltä, kaikki on hyvin.

Aamupaino oli 43,1. En ainakaan ole lihonut. Sain tietää äidinkielen kokeen tuloksen, 8+. Ei hurraamista, mutta sain silti luokan parhaimman. Joku nainen istui äsken viereeni, vihaan aamuisia ruuhkabusseja. Keskustassa jään pois, näen kaverini toisella pysäkillä ja jatkamme siitä toisella bussilla vanhainkodille.

ilta

Huomenna terveystiedon- ja  yhteiskuntaopin kokeet. Niiden lisäksi engalnnista ja ruotsista kuuntelukokeet. Tämänpäiväisen palaverin takia joudun tekemaan nuo kaikki huomenna, numerothan pitää olla valittuna todistuksiin jo sunnuntaina. Olen lukenut yhteiskuntaopin ja terveystiedon koealueet kerran läpi. Jos saan alle 8 molemmista niin mun on pakko laihtua ensi tammikuun 19:een päivään mennessä vähintään 3kg. Mun on pakko rangaista itseäni. Ja tuona päivänä näen äidin, enkä halua olla läski silloin. Nyt kertaan vielä kokeisiin ennenkuin otan melatoniinit nassuun (6mg) ja menen nukkumaan. Huomenna kouluun kahdeksaan.

pitkästä aikaa

Todellakin nyt on ollut taukoa kirjoittamisessa, pahoittelut siitä. En vain ole saanut motivaatiota kirjoittamiseen. Paino pysyy samana koko ajan, 43.3. Syön aivan liikaa, mutta ainakaan en ole lihonut.

Tänään en mennyt kouluun. Olin lastensuojeluilmoituksen takia palaverissa sossujen, siskoni ja isäni kanssa. Siellä ei ollut mitään sen kummempia, sanoin kaiken mikä minua ärsyttää heidän toiminnassaan. Siellä sitten sovittiin seuraava palaveri tammikuulle. Ja sinne tulee minun lisäkseni siskoni ja äiti. En ole nähnyt häntä sitten viimevuoden huhtikuun. Enkä haluaisi, mutta ei tässä oikein muutakaan voi.

Koulussa on mennyt ihan hyvin, saan korotettua numeroitani. Ensi viikolla on syyslukukausi lusittu, siitä kohti kevättä. Odotan oikeastaan innolla todistustani, sillä tiedän parantaaneni numeroita. Elän päivän kerrallaan, olen ollut jo noin kuukauden erossa viiltelystä, en ole lintsannut koulusta, ja olen jopa välillä ollut tyytyväinen painooni. Olen siis päässyt eteenpäin, ainakin vähän. Saa nähdä kauanko hyvää jaksoa kestää.

sille yhdelle

Väsynyt. Vihainen. Noita kahta mä olen täynnä. Mä olen niin väsynyt. En jaksa enää. Ja mä olen niin vihainen, niin sairaan vihainen. Tajuutko sä, että mä vihaan sua.

epämääräistä

Väsynyt ja vihainen. Niitä mä olen. Lisää kaikkea turhaa tulee niskaan äidin puolelta. Miksei se voi vaan jättää rauhaan? Kysyin terapeutiltani kiireaikaa, siskoni on mahdollisesti tulossa mukaan. Jos en saa tätä sotkua selvitettyä, en tiedä mitä tapahtuu. Pahimmassa tapauksessa äitini saa valehdeltua ja käännytettyä sossutanttojen päät, ja minut otetaan huostaan. Onhan hän sentään äiti. Ei. Minulle se ei ole mitään. Olen vain niin väsynyt, ja niin on perheenikin. En pysty katselemaan muiden surua, se on tuskaa. Ja viiltoa syntyy viillon perään, ei kiinnosta. Pitää sattua enemmän. Niin että itken, js se on harvinaista. Ennen pillitin harvase päivä, nykyään en osaa. Paras ystäväni jonka ole tuntenut noin vuoden, ei ole ikinä nähnyt minun itkevän. Ja olen ylpeä siitä. Minä en näytä heikkouttani muille.