pitkästä aikaa

Todellakin nyt on ollut taukoa kirjoittamisessa, pahoittelut siitä. En vain ole saanut motivaatiota kirjoittamiseen. Paino pysyy samana koko ajan, 43.3. Syön aivan liikaa, mutta ainakaan en ole lihonut.

Tänään en mennyt kouluun. Olin lastensuojeluilmoituksen takia palaverissa sossujen, siskoni ja isäni kanssa. Siellä ei ollut mitään sen kummempia, sanoin kaiken mikä minua ärsyttää heidän toiminnassaan. Siellä sitten sovittiin seuraava palaveri tammikuulle. Ja sinne tulee minun lisäkseni siskoni ja äiti. En ole nähnyt häntä sitten viimevuoden huhtikuun. Enkä haluaisi, mutta ei tässä oikein muutakaan voi.

Koulussa on mennyt ihan hyvin, saan korotettua numeroitani. Ensi viikolla on syyslukukausi lusittu, siitä kohti kevättä. Odotan oikeastaan innolla todistustani, sillä tiedän parantaaneni numeroita. Elän päivän kerrallaan, olen ollut jo noin kuukauden erossa viiltelystä, en ole lintsannut koulusta, ja olen jopa välillä ollut tyytyväinen painooni. Olen siis päässyt eteenpäin, ainakin vähän. Saa nähdä kauanko hyvää jaksoa kestää.

sille yhdelle

Väsynyt. Vihainen. Noita kahta mä olen täynnä. Mä olen niin väsynyt. En jaksa enää. Ja mä olen niin vihainen, niin sairaan vihainen. Tajuutko sä, että mä vihaan sua.

epämääräistä

Väsynyt ja vihainen. Niitä mä olen. Lisää kaikkea turhaa tulee niskaan äidin puolelta. Miksei se voi vaan jättää rauhaan? Kysyin terapeutiltani kiireaikaa, siskoni on mahdollisesti tulossa mukaan. Jos en saa tätä sotkua selvitettyä, en tiedä mitä tapahtuu. Pahimmassa tapauksessa äitini saa valehdeltua ja käännytettyä sossutanttojen päät, ja minut otetaan huostaan. Onhan hän sentään äiti. Ei. Minulle se ei ole mitään. Olen vain niin väsynyt, ja niin on perheenikin. En pysty katselemaan muiden surua, se on tuskaa. Ja viiltoa syntyy viillon perään, ei kiinnosta. Pitää sattua enemmän. Niin että itken, js se on harvinaista. Ennen pillitin harvase päivä, nykyään en osaa. Paras ystäväni jonka ole tuntenut noin vuoden, ei ole ikinä nähnyt minun itkevän. Ja olen ylpeä siitä. Minä en näytä heikkouttani muille.

älä tuomitse kun et kuitenkaan tiedä

Aamupaino 42.8. Mitä? Eilen aamupaino oli 43,7. Mitä tässä tapahtuu? Mutta mitä vähemmän painan, sitä parempi. Tietysti olen onnellinen nykyisestä painostani. Mutta matka laihuuteen jatkuu.

Ikävöin niin paljon eksääni. Tai en eses tiedä onko hän eksä, vai mikä. Hän haluaa olla läheisiä ystäviä, mutta ei parisuhdetta. Minä en riitä. Pitäisi olla parempi. Laihempi. Kauniimpi. Mukavampi. Iloisempi. Täydellinen.

Söin äsken täällä mummillani. Ruokaa tuputetaam, mutta onnekseni painostani ei tälläkertaa puhuta. En jaksa kuunnella niitä lauseita, olet liian laiha. Minä tiedän etten ole. Minun pitää olla laihempi. Nyt on pakko aloittaa kunnon laihdutus. Haluan joutua sairaalaan. Haluan että joku näkisi minut. Että joku ihannoisi laihuuttani. Mutta en halua satuttaa läheisiäni. Kunpa voisin vain kuolla, satuttamatta ketään muuta kuin itseäni. Minuun pitää sattua.

raskas ilta

Nyt on taas todella huono fiilis. En tiedä nyt mitään. Mistään. Haluan kirjoittaa mutta en tiedä mistä. Ystäväni on täällä luonani, en ole siis aivan yksin. Huomenna pitäisi lähteä käymään mummillani. Siellä tiedossa siis syömistä. Huoh. Painan 43.7. Hyihyihyi. Lihava. Läski. Laihduta. Tiedän että pitäisi laihduttaa mutta en saa itseäni niskasta kiinni. Olen tällä hetkellä todella maassa. En tiedä mistä oloni johtuu. Jotenkin vain tuli todella ikävä, ikävä äitiä. En ymmärrä. En ole ikävöinyt häntä puoleentoista vuoteen, mutta nyt. Ikävä meni kyllä jo ohi. En voi puhua ikävästä äitiä kohtaan, ylpeyteni ei riitä siihen. Äitini ei anna merkkiäkään ikävästä minua kohtaan, joten en minäkään. Ei hän minua ikävöikkään. Eikä se enää niin pahalta tunnu, en vain ole tärkeä. En kenellekkään. Huudetaan vaan että tapa itsesi. Lupaan, että jonain päivänä vielä tapankin. Viiltoa viillon perään. Minä en itke. Kävelin myös junaradalla. Kiipesin aidan yli ja repäisin käteni samalla auki. Hymyilin, tossa mä jossain vaiheessa makaan veressä kuolleena. Se lohduttaa minua paljon.

Marraskuu 2014

what's the point in living, if you aren't pretty

Anteeksi surkea postaustahtini. Jotenkin tää kirjoittaminen aina vain unohtuu. Tai ei unohdu.. Se vaan jää.

Koulussa meillä on parissa aineessa ollut sijainen jo 7 viikkoa! Sinänsä tuo ei ole mikään iso asia, mutta koska sijainen vaihtuu melkeinpä päivittäin on todella ärsyttävää käydä asiat läpi uuden opettajan kanssa. Kaikenlisäksi sijaiemme ovat oikeasti todella vittuilevia. Ei sillä että meidän luokka ei olisi, mutta jos joku kysyy aivan normaalisti jotain, tämä vain vastaa että vasta nytkö tajusit sen tms. Anteeksi pieni avautuminen tästä.

Edellisessä postauksessani kertoma huuma laihduttamisen lopettamisesta on kadonnut. Onneksi. Kyllä minä haluan olla kaikista laihin.

Ostin pilttipurkin enkä katsonut kalorimäärää sen kummemmin kaupassa, mutta äsken tutkiskellessani tuota purkkia huomasin että siinä on 55kcal/100g. Mielestäni tuo on todella paljon, varsinkin kuin kyseisen purkin kokonaispaino on 200g. No, tiedänpähän ainakin etten tuota pilttiä enää osta!

Koulu on mennyt vähän niin ja näin. Odotan aina vai keskiviikkoa ja alkavaa tettiä. En jaksa puurtaa koulussa, minkä huomaa läksyjeni tekemättömyydestä sekä keskittymisen puutteesta tunneilla. Mutta toisaalta mitä järkeä minun on opiskella kun en aio elää yli 20 vuotiaaksi? Tavoitteenani olisi kuolla tämän kouluvuoden jälkeen, mutta saa nähdä.

Huomenna olisi tiedossa taas päivä vanhusten kanssa. Töiden jälkeen menen ystävälleni ja käymään vanhassa koulussani! Kaikista parasta tässä on se, että sain juuri kuulla että vanhat opettajani luulivat minua ja ystävääni lesbopariksi, koska liikuimme niin paljon yhdessä. No, ei se mitään. Odotan innolla opettajien ilmeiden näkemistä kun tallaamme sinne tuon samaisen ystävän kanssa yhdessä huomenna.

Nyt valmistaudun yöpuulle!

Näytän sulle arvet jotka kallioon ovat hakanneet

Sisko on täällä meillä kylässä. Mulla on pitkästä aikaa hyvä fiilis. Mä rakastan lunta ja talvea. Ja kaiken lisäksi mulle tuli yksi päivä sellanen olo että mitä väliä sillä on jos lihon. Mitämitämitä? Mikä mua vaivaa? Paino on se sama 43,1. Oon syönytkin niin paljon kaikkea huonoa. Mä en liho, ainakaan vielä. Mä haluun kerrankin olla iloinen. Hetken aikaa.