turvatalolla käynti

Olen bussissa menossa kotiin. Olin ensin tetissä ja sen jälkeen kävin tutustumassa terapeuttini kanssa turvataloon. Kiltisti kuuntelin kun he kertoivat toiminnastaan, mutta tiedän etten koskaan mene sinne. Muut tarvitsevat niitä paikkoja enemmän. Mä oon pärjänny tän koko päivän yhdellä piltillä ja ruisleivän puolikkaalla. Kotona odottaa ruoka. Paino oli aamulla 43.2. Se on tuon verran riippumatta siitä mitä syön ja kuinka paljon. Paitsi tietysti jos paastoaisin niin laihtuisin. Niin kuin kesällä.

kulunut viikko

Sekakäyttöä. Lastensuojeluilmotuksia. Huutoa. Karkuun juoksemista. Puhumattomuutta. Viiltelyä. Ahdistusta. Rikottuja lupauksia. Näistä on kulunut viikko tehty. Ja mä olen niin väsynyt. Väsynyt tähän kaikkeen.

Isäni sanoi ettei jaksa minua enää. Että olisi parempi jos asuisin muualla. Koska kuulemma haluan sitä itse. Olen kuulemma kuin äitini, yhtä tunteeton. Ja mä kuuntelin, tunteeton ilme kasvoillani. Mä en itke. Mua ei itketä. Mä vaan kuuntelen, mä ansaitsin ne sanat. Mä en saa puhua asioista enää polilla, tai en saa nähdä kavereitani enää. Ensi viikolla mun pitäisi mennä terapeuttini kanssa tutustumaan turvakotiin.

Mä haluan lähte jonnekkin pois. Mä haluan kuolla. Oon halunnut jo kauan. Mä kävelin taas yksi päivä junaraiteilla ja mietin, jos vain jäisin makaamaan siihen ja jäisin alle. Pääsisin pois. Kauas täältä.

ota valta pois niiden käsistä

Eilinen ilta venyi pitkäksi. Juomassa eksäni luona, oli kyllä ihan kivaa. Join taas hieman liikaa, mutta mua ärsytti vaan niin paljon kaikki. Ulkona rotvallin reunalla istuessani pullo kädessäni mietin, että miten olen tässä tilanteessa. Oma isäni ryyppäämässä kotona tai jossain, siskoistani en tiedä, äidistäni en tiedä, itse olessani niin sekaisin etten tiedä mistään mitään. Minä, joka noin vuosi sitten en mennyt kouluun liian suuren ahdistuksen takia, en osallistunut mihinkään sosiaalisiin tilanteisiin, en mennyt ulos kavereideni kanssa. Siinä olin ystävieni kanssa juomassa. Miten mä oon päätynyt tähän?

Vanhainkodissa on ollut oikeastaan aika tylsää. Asukkaat noilla osastoilla joilla olen, ovat todella ihania ja mukavia. Musta on vaan niin surullista nähdä mitä vanhuus tekee ihmiselle. He ovat muistisairaita, he ovat tuolla kuolemaansa asti. Heitä ei enää viedä sairaalaan eikä muuallekkaan. Eli tuo on tavallaan saattokoti. Tämä lisää vaan varmuuttani siitä, etten halua elää pitkää elämää. Mä aion kuolla nuorena, laihana ja kauniina.

Nyt alan valmistautua tähän päivään, menemme porukalla yhdelle ystävälleni viettämään iltaa. Tämä suuri ihastukseni tulee myös sinne. Eilen hän laittoi viestillä illan jälkeen minulle: "Ja kyllä mä susta tykkään, en vaan halua parisuhdetta. Ollaan vähän enemmän kuin kavereita mutta ei yhdessä?" Mä en tiedä mitä mä haluan.

teit meistä kauniin

Eilen polikäynti. Mä yritin niin kovin valehdella kun kysyttiin itsetuhoisuudesta, mutta en pystynyt. Kerroin viiltelystä, mutta en suostunut näyttämään jälkiä. En kehtaa kun ne ovat niin pieniä ja säälittäviä. Kysyttiin että pystynkö lupaamaan etten tapa itseäni ensi viikkoon mennessä. Tietysti pystyn. Olen niin säälittävä etten mä saa edes henkeä itseltäni. Puhuttiin jos menisin taas avohoidon päiväosastolle. Lupasin harkita, mutta en mä sinne kyllä haluaisi. Muut tarvitsevat apua enemmän. Muut haluavat tosissaan parantua.

Tänään oli ihan hyvä päivä. Koulussa meni ihan ok hyvin, sain englannin sanakokeistakin 10++. Kyllä, kaksi plussaa. Koulun jälkeen käväisin nopeasti kotona ja lähdin sovitusti eksäni luo käymään. No siellä me vaan oltiin, ei tehty mitään erikoista. Mutta mä olin niin onnellinen kun se halasi todella lujaa kun nousin lähteäkseni. Mä tunsin taas itteni edes jotenkin tärkeäksi. Mä olin oikeasti turvassa siinä kun tunsin sen siinä mua vasten. Mä en kestä tätä, mä tykkään siitä niin paljon että järki lähtee. Mä vaan toivon että se pitäisi mustakin. Vaikka tiedän että hän ei pidä, ainakaan yhtä paljon kuin mä hänestä.

Huomenna sitten olisi tiedossa ensimmäinen tet-päivä vanhainkodissa! Menen erääseen todella suureen vanhainkoti paikkaan. Yksi suuri alue on jaettu erinimisiin osastoihin. Onneksi menen ystäväni kanssa yhdessä sinne, mä hukkuisin siellä ihan varmasti huomenna!

Tiedät kai, millainen pitää olla, että kelpaa.
Laiha, mutta ei liian.
Lihaksikas, mutta sopivasti.
Kaunis, luonnostaan.
Älykäs, numeroa tekemättä.
Joustava, melkein mielistellen.
Muottiin mahtuva, persoonallisuuden kustannuksella.
Väritön, hajuttomuudesta ja mauttomuudesta tinkimättä.

Ole oma itsesi, sanotaan. Päästä pintaan sisäinen kauneutesi.

Jos päästää pintaan sen, mitä oikeasti on, mummot pudistavat päätään kadulla.
Sellaista se on nykyajan nuoriso, levotonta ja rikkinäistä.
Kukaan ei kestä katsoa, jos se sellaista on.
Kukaan ei uskalla kysyä.

- Kaisa Raittila

minun pitäisi nyt olla hiljaa, sinua kun alkaa puuduttaa

En jaksanutkaan eilen kirjoittaa, anteeksi. Mulla on niin paha olla. Mä pilasin kaiken mun ja mun poikaystävän välillä. Mä tykkään siitä niin paljon, mutta silti mä pilasin kaiken. Mä en kestä itteäni enää yhtää. Miksi kukaan ei tykkää musta? Miksi mä pilaan aina kaiken? Mun pitää olla laihempi, kauniimpi, parempi. Ennen kuin kukaan voi musta tykätä.

Mä oon taas niin koukussa viiltelyyn. Mä en pääse siitä uudestaan eroon. Enkä mä kyllä haluakkaan. Huomenna verikokeet, mun pitää olla väh. 10 tuntia syömättä. Mutta se on vaan hyvä, nyt mä en ainakaan saa syödä mitään. Sitten verikokeiden jälkeen polilla käynti. Ja sitten kouluun. Mä en kestä nähä sitä yhtä, mä tykkään siitä niin paljon etten mä voi hengittää.

Sain fysiikan kokeesta 6, matikan kokeesta 7- ja historian kokeesta 9-. Mä oon niin paska koulussa. Ainoa lohdutus on edes tuo 9-. Äikässä pitää lukea joku klassikkoteos ja tehdä siitä esitelmä, valitsin Pikku prinssin. Saisi edes tuon työn kunnialla loppuun.

bmi 15.3

Nyt kirjoitan vaan lyhyesti, paino 41.9!! Olen niin onnellinen vaikka nää kaksi viimeistä päivää ovat olleet todella huonoja. Kirjoitan luultavasti illalla enemmän.